Kännykän käyttö

29.10.2017

Pitääkö älypuhelinten käytölle asettaa päivittäiset aikarajat?

 

 

Tämä kirjoitus herätti taas ajatuksia meikäläisessä. (Linkki artikkeliin)

Minulle on vieras ajatus ruveta rajoittamaan kännyköiden käyttöä pelkän ajan perusteella. Tärkeintä on mielestäni se mitä kännykällä tekee. Ymmärrän kyllä, että teknisen laitteen kanssa puuhailu voi olla hyvinkin koukuttavaa toisin kuin esimerkiksi siivoaminen tai leipominen. (En ole kuullut, että joku leipoisi niin, että sosiaaliset kontaktit jäisivät hoitamatta.) Jos tuntuu, että puhelimen ja tabletin tai tietokoneen parissa menee liikaa aikaa tai niiden käyttö alkaa haitata muuta toimintaa, täytyy miettiä valintojaan, tekeekö mieluummin jotain muuta. Huolissaan pitää toki olla viimeistään siinä vaiheessa, kun yöunet kärsivät toistuvasti. Ja kuten artikkelissakin todetaan, on syytä muistaa liikunnan tärkeys.

En ole muidenkaan ehdottomien paastojen kannalla. En polta tupakkaa, mutta en sen tähden, että olisin lakossa tai lopettanut. Minun vaan ei tee mieli. En istu baarissakaan enkä kaljoittele kotona usein pidempäänkään aikaan, mutta en silti vietä mitään tipatonta. (Hmm… voi niitäkin tammikuussa syntyneitä, jotka eivät osanneet varata 50-vuotisjuhlilleen tarpeeksi Pommacia.) Minua ei tee autuaaksi se, että olen kuukauden ilman huikkaa tai saunaolutta. Tai että olen somen tavoittamattomissa. No ok, jostain syystä voin olla kumpaakin, mutta en paastoamisen takia.

Tietotekniikka ja digitalisaatio on tuonut paljon elämää helpottavia tapoja toimia. En haluaisi niistä enää luopua. (En nyt puutu niiden mukanaan tuomaan haavoittuvuuteen ja palvelun mahdolliseen rapautumiseen.) Minulle on tärkeää harrastaa monipuolisesti ja myös ilman älylaitteita. Ja mahdollisesti kokeilla jotain uutta. Eikä yhteisiä hetkiä hyvien ystävien kanssa voita mikään.